Nyt on eka osa ja varmasti parannettavaa on paljon... Mutta lukekaa ja kertokaa sitten mitä pitäisi parantaa :)

 

Katherine & Joonas

Aamu alkoi hyvin mielin. Anna nousi ylös sängystä innoissaan ensimmäisestä koulupäivästä. Hän petasi reippaasti sänkynsä ja vaihtoi vaatteensa. Seuraavana pitäisi laittaa koiralle ruokaa ja syödä itsekkin jotain. Kiirettä kuitenkin piti, sillä koulubussi tulisi kohta.

Perheen koira Bobo aloitti heti Joonaksen pelottelun. Koiran ja perheen pään välit eivät olleet mitenkään hyvät. Johtuen varmaan siitä että Joonas tuli perheeseen niin yhtä-äkkiä...

Tyytyväisin mielin Anna meni koulubussiin, vaikka jännitystäkin oli ilmassa.  Heti bussiin noustessa Anna sai kuitenkin pettyä huomatessaan istuinten olevan todella epämukavat ja kuski ei todellakaan ollut mikää paras vaihtoehto.

Päivällä perheen naiset päättivät yhdessä rentoutua ja menivät lukemaan rakkausromaaneja. "Voi... Onpa tämä niin surullista kun Tom kuoli" Helen kommentoi Katherinen yrittäessä lukea keskittyneenä.  "Varmasti, äiti kulta" hän tyytyi sanomaan ja toivoi ettei nyt tulisi keskeytyksiä.

Velvollisuudetkin piti hoitaa ja Katherine lopetti lukemisen. Hän päätti opettaa pikku Arnoldin (esittely osassa taisi olla jokin aivan muu nimi) kävelemään. Arnold kuitenkin halusi vain leikkimään nallellaan. "Ei kulta nyt pitää oppia kävelemään" Katherine naureskeli.

Katherinen sisko Susan tuli käymään vanhassa kodissaan. Katherine meni halaamaan siskoaan ja oli tyytyväinen, että edes joku kävi heitäkin katsomassa. Lisaa Kathernie ei ollut kertaakaan nähnyt sitten hänen muuton. Johtuen siitä kamalasta miehestä jonka tyttö parka joutuin naimaan. Tai ainakin Katherine uskoo niin.

Anna oli palannut kotiin koulusta ja eiköhän isoäiti mene heti valittamaan vähistä vaatteista. "Kultapieni sinähän jäädyt täällä ja muutut ihan siniseksi!" Helen naureskeli. Anna vain nyökytti päätään jottei joutuisi kuuntelemaan enempää saarnaa. Todellisuudessa hän olisi halunnut pistää vastaan, sillä itse Helen oli vielä vähimmissä vaatteissa :D

Sisällä taas oli lämpöisemmät tunnelmat. "Mitäs sanoisit jos me hankittaisiin vielä yksi lapsi? Kun Arnoldkin kohta jo kasvaa isoksi" Katherine kysyi mieheltään. "No sehän kuulostaisi ihan kivalta... Mutta vain yksi enää! En minä jaksa joka päivä käydä metsästämässä jotta perheelle riittä ruokaa. Nyt riittää juuri ja juuri kahdeksi päiväksi kerralla." Joonas selitti

Ja niin ne peitot sitten pelmusivat :D Lopuksi Katherine kuuli kehtolaulun päässään. Hänelle tuli olo josta ei voinut erehtyä... Lapsi tulisi vielä taloon.

Mutta Katherine ei tiennyt sitä, ettei hänen olisi kannattanut jäädä nukkumaan. Sillä Joonas tunsi vetoa Susaniin ja heillä oli mahtava juttu tuokio meneillään. "Aivan mahtava vitsi" Susan nauroi keimaillen. "Kylläpäs neidillä on viehkeä nauru" Joonas hymyili flirttailevasti.

Loppujen lopuksi Joonas ei antanut halujensa viedä, vaan hyvästeli Susanin. Halauksen hän kuitenkin suostui antamaan. Kun Susan kääntyi ja lähti kävelemään pois, Joonas kuuli hänen sanovan jotain. Hän ei kuullut alkua mutta lopussa kuului sanat, sinut saan. Joonas meni ihmetellen sisälle ja jäi sohvalle istumaan.

Seuraavana päivänä Katherinen luulot todistettiin todeksi. Maha suureni ainakin kaksin kerroin. Katherine hymyili onnellisena ja päätti ettei tämä jäisi viimeiseksi raskaudeksi.

Susan & Rauno

Susan aloitti päivänsä maalaamalla perheen koiran Maksin kuvan seinälle. Rauno päätti lähteä metsästämään ja Susan jäi yksi kotiin. Raunon rutiiniin kuului melkein ensimmäisenä lähteä metsästys retkelle. Niinpä Susan oli jo eilen lähettänyt vieras pyynnön. Ja nyt hän vain odotti vieraan saapumista.

Hetken päästä vieras jo saapuikin. Ja hän sattui olemaan Susanin salainen ihastus... Joonas Anderson. "Onpa mukavaa että pääsit" Susan lirkutteli. "Tottakai" Joonas vastasi hymyillen. He halasivat tervehdykseksi ja menivät sitten sisään.  Hetken he vain juttelivat, kunnes Susan meni lähemmäs Joonasta. "Tiedätkös... ei yhdestä suudelmasta ole mitään haittaa...eikä kukaan saisi ikinä tietää" hän rupesi hiljalleen lähentymään enemmän ja enemmän.

Ja niin Joonas sortui. He suutelivat hetken ja tuijottivat sitten toisiaan. "Tiedätkös ettei kukaan saisi tietää mitään toisestakaan suudelmasta" Joonas sanoi hiljaa (huomatkaa maha!!! :DD)

Molemmilla intohimo vei vallan... Kauan he suutelivat kunnes Susan tajusi kuulevansa Maksin haukuntaa. "Sun täytyy mennä nyt" Susan sanoi ja Joonas katosi nopeasti.

Rauno astui sisään ja hyppäsi säikähdyksestä ilmaan huomatessaan Susanin kasvaneen mahan. "Mi-mi-mitä?" Rauno änkytti. "Niin... mä oon raskaana" Susan sanoi katuen.

"Mä oon pahoillani..." Susan sanoi itkuisena. "Mä tiedän että sä et halua vielä lapsia..." hän sanoi ja purskahti itkuun. "Hei älä nyt! Täähän on mahtavaa. Kyllä mä olisin odottanu vielä vuoden, mutta näinki on hyvä." Rauno sanoi ja meni lohduttamaan Susania. "Oikeesti?" Susan kysyi hymyillen. Rauno nyökkäsi ja painoin Susanin huulille pienen suukon.

Susankin piristyi ja Rauno laskeutui mahan tasolle. "Siellä on isin pikku kulta" hän leperteli. "Mutta mä meen nyt nukkumaan" Rauno sanoi kun lopetti Susanin mahan ihastelun. Hän meni makuuhuoneeseen ja Susan halusi vielä hetken maalata.

Ja myöhään yöllä tämä oli sitten valmis. Kiva kuva ;DD

Susan hipsi hiljaa Raunon viereen. Hän painoi silmät kiinni muttei saanut nukuttua. Susanilla oli syyllinen olo siitä mitä oli tapahtunut Joonaksen kanssa... Hänen täytyisi tehdä siitä loppu pian.

Lisa & Vesa

Toisaalla asiat olivat paljon huonommin kuin perijätalossa tai pettävän Susanin luona...

Nimittäin heti aamusta Vesa oli jo ahdistelemassa teinityttöjä. Tällä kertaa uhrina oli postintuoja Aamu. Aamu oli aivan kauhuissaan ja rupesi itkemään. Hän meni kauemmas kun huomasi talon emännän tulevan. "Olen niin pahoillani" hän itki, sillä luuli Lisan olevan suuttunut hänelle. "Ei mitään hätää" Lisa sanoi ja katsoi nuorta tyttöä lempeästi. Sitten hän meni miehensä luokse.

"Kuinka sinä kehtaat?! Hän on vain nuori tyttö ja sinä luulet saavasi hänet sänkyysi!" Lisa huusi Vesalle. Vesa kauhistui ja rupesi itsekkin huutamaan: "Miten kehtaat puhua minulle noin?! Minä tuon ruuan tähän taloon ja elätän sinut! Sinä et tule minulle sanomaan mitä saan tehdä!".  Aamu karkasi nopeasti paikalta. Lisa yritti vielä juosta tytön perään ja pyytää anteeksi miehensä käytöstä, mutta Aamu oli jo kerennyt kauas.

Vesa hiipi Lisan taakse ja yritti suudella häntä. "Kulta sovitaan tämä riita" hän sanoi, mutta Lisa vain työnsi häntä pois. "Älä koske minuun senkin iljettävä...!" Lisa huusi raivoissaan ja karkasi nopeasti sisälle.

Lisa meni tiskaamaan ja yritti tukahduttaa raivonsa. "Miten se kehtaa..." hän mutisi. Yhtä äkkiä hän tunsi kivun vatsassaan.

Hän tajusi kivun olevan supistuksia. "Ei ei ei... Aivan liian aikaisin!" hän huusi. "Vesa senkin saastainen olento! Jos et olisi hermostuttanut minua vauva olisi varmasti pysynyt sisällä vielä ne kolme kuukautta!" Lisa raivosi kun Vesa astui sisään. Vauva toden totta syntyi jo yhden mahapompahduksen jälkeen.

Synnytyksessä kesti kauan mutta lopulta Lisa sai käsivarsilleen täysin terveen pojan. Nyt hänen olonsa tuntui jo paljon paremmalta. "Hei pikkuinen... Pidän sinusta hyvää huolta, eikä tuo monsteri pääse sinua vahingoittamaan" Lisa liperteli vauvalleen.

Poika oli kalpea ja hänellä oli vihreät silmät. Ruskeat hiukset hän peri äidiltään. Nimekseen pikkuinen sai Felix.

Lisa vei Felixin kehtoon ja meni itse lepäämään sängylle. Hän katseli nukkuvaa poikaansa onnellisena. Ainut mikä hänen mieltä kaiversi oli se, että pikkuinen joutuisi luultavammin perimään isänsä geenejä. (Peitto kummittelee o_O) Onni ei kuitenkaan kestänyt kauaa....

Nimittäin Vesa änki Lisan viereen. "Mitä?!" Lisa tiuskaisi. "Mä haluun vielä yhen mukulan... jotta mulla on sitte enemmän auttavia käsiä" Vesa sanoi tyynesti. "Mene sinne peräkylän pahimpaan kolkkaan mistä olet tullutkin" Lisa sanoi itku kurkussa ja riuhtaisi itsensä irti Vesan otteesta. "Äläs nyt kulta..." Vesa naureskeli

Vesa kuitenkin vetäisi Lisan peiton alle väkisin... Tiedätte varmasti mitä sitten tapahtui : (

Lisa nousi sängystä ja purskahti itkuun. Vesa vain mulkaisi tähän ja lähti sitten pois. Lisa istahti maahan ja piilotti naamansa käsillään. Pian hän kuitenkin rauhottui ja puki päälleen. Katseli hetken Felixiä hymyillen. "Tiedän ettei sinusta tule sisäisesti tuollaista hirviötä" Lisa sanoi hymyillen.

Seuraavana päivänä Vesa olikin löytänyt tarpeeksi tyhmän naisen joka suostuisi hänen rakastajattareksi. Hän pyysi naisen kotiinsa ja selvisi, että nainen olikin kuuluisa kylähuora. No sehän ei menoa hidastanut.

Lisa ei enää jaksanut välittää siitä, mitä Vesa teki. Hän vain oli rauhallisena vaikka välillä tekikin mieli mennä lyömään niitä raukkoja jotka Vesan pauloihin retkahtivat. Nytkin hän vain mietti, sitä miten hänen vanhempansa kehtasivat naittaa hänet tuollaiselle.

Vihdoin Vesan rakastajatar oli kadonnut ja Lisan oli aika tutustua vessanpönttöön. Hän tajusi heti, että kyseessä olisi vauva. Valitettavasti se joutuisi syntymään tähän taloon...

 

Ja koska Vesa valtasi sängyn eikä Lisa halunnut todellakaan mennä samaan sänkyyn tämän kanssa, joutui hän nukkumaan kovalla sohvalla. Huonosti siinä meinasi unta saada, mutta lopulta Lisa nukahti.

Valitettavasti yöunet jäivät lyhyeen. Lisa rupesi tuntemaan kovaa kipua mahassaan ja supistukset alkoivat. Keskenmenoko? Ei onneksi. Tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Lisa oli saanut ennenaikaisia supistuksia ja hänen pitäisi levätä kunnolla jottei tilanne pääsisi toistumaan. (Tai ainaki tollane viesti simssis tuli :O Aika yllätys oli o_O)

Seuraavana päivänä Lisan katsellessaan jälleen Felixiä, tunsi hän painetta mahassaan. Raskaus näytti päänsä nyt oikein kunnolla. Lisa kuuli oven paukahduksen ja meni katsomaan makuuhuoneen oven raosta. Vesa ja tämän rakastajatar olivat saapuneet. "Vaimo häivyppäs täältä makkarista jotta me saadaan olla rauhassa" Vesa sanoi tiukasti ja Lisa meni nopeasti pois.

Kun Vesan rakastajatar tuli makuuhuoneesta pelkissä alusvaatteissa ja meni syömään Lisan ruuat, päätti Lisa nyt sanoa suunsa puhtaaksi. "Miten sinä kehtaat kävellä täällä noin vähissä vaatteissa ja tulla sitten kaiken tämän kukkuraksi syömään minun viimeiset ruokani? Täällä ehkä saat rumalta mieheltäni tyydytystä, mutta ruokkimaan minä en sinua ala!" Lisa huusi. "Kuule minua ei mikkään paksuna olevat vaimot ponpottele" rakastajatar sanoi vihaisesti

Vesa meni Lisan luo vihaisena. "Sinähän et minun vierailleni puhu tuohon sävyyn!" Vesa sanoi Lisalle vihaisesti. "Minä kuule sanon mitä haluan kenelle haluan! Minä en jaksa tätä enää! Vielä minä otan lapseni ja karkaan täältä! Ja sitten sinä saat tuon huorasi kanssa tehdä mitä huvittaa!" Lisa huusi täyttä kurkkua. Hän jäi tuijottamaan rakastajatarta joka hymyili ärsyttävästi.

Kun Lisan huomio oli muualla, päätti Vesa tehdä lopun tästä. Hän tönäisi Lisaa voimakkaasti. Lisa kompastui jalkoihinsa ja kaatui maahan.

Lisa makasi elottomana maassa... Miten hänelle kävi? Sen tiedon kanssa joudutte odottamaan :)

Risuja ja ruusuja tänne ;D